Tämä kirjoitus jatkaa edelleen pohdiskelua henkilökohtaisen avun järjestämismalleista. Palvelusetelillä avun tuottaa yritys, hyvinvointialueen oma tuottamismalli taas tarkoittaa hyvinvointialueiden mahdollisuutta tuottaa itse, tavalla tai toisella, henkilökohtainen apu uuden vammaispalvelulain mukaan.
Sarjan muut kirjoitukset Henkilökohtainen apu hengityslaitteen käyttäjälle, osa 2: Työnantajamalli ja Henkilökohtainen apu hengityslaitteen käyttäjälle, osa 1: Mikä olisi juuri sinulle sopiva henkilökohtaisen avun järjestämistapa?
Vähemmän pakollisia velvoitteita
Palveluseteli saattaa olla edellisessä blogikirjoituksessa käsiteltyä työnantajamallia helpompi vaihtoehto hengityslaitetta käyttävälle. Palvelustelillä henkilökohtaisen avun tarjoaa yritys, joka hoitaa kaikki työnantajavelvoitteet. Käytännössä vammaiselle jää kuitenkin avustajan perehdyttäminen ainakin osittain, koska se on riippuvaista avun käyttäjästä.
Palveluseteliyritykset etsivät itse työntekijät. Joskus avun käyttäjä voi haastatella heitä etukäteen, joskus ei. Riippuu paljon yrityksestä, maantieteellisestä sijainnista ja muista seikoista, saako avun käyttäjä tosiasiallisesti aina päättää, kuka häntä tulee avustamaan.
Työvuoroihin ei palvelusetelimallissa voi aina vaikuttaa, koska yrityksellä voi olla omat suunnitelmansa tai rajoituksena työvuorojen suhteen. Esimerkiksi työnantajamallissa työehtosopimuksen kautta mahdollisesti tulevat joustot työaikoihin jäävät pois.
Palveluntuottajalla oikeus päättää monista asioista
Yrityksillä saattaa olla myös rajoituksia avustajien työtehtävien suhteen. Autolla ajaminen ja lääkkeiden jako voivat usein olla tällaisia. Hengityslaitteeseen liittyvät toimenpiteet kuuluvat palvelusetelin piiriin, mutta kannattaa etukäteen kysellä, onko tässäkin rajoituksia. Esimerkiksi trakeostomian hoidossa voi olla liikaa hoidollisuutta joillekin henkilökohtaista apua palvelusetelillä tarjoaville yrityksille.
Palvelusetelilläkin voi kuitenkin olla samoja vaikeuksia löytää sijaisia äkilliseen tarpeeseen kuin työnantajamallissa. Vaikka yrityksen velvollisuus on löytää työntekijät, on heilläkin ollut tässä viime aikoina vaikeuksia.
Ostopalvelu ja hyvinvointialueen tuottama apu
Vanha vammaispalvelulaki tuntee myös ostopalvelun henkilökohtaisen avun järjestämismallina. Palvelusetelin ja ostopalvelun tärkein ero on, että ostopalvelussa hyvinvointialue päättää käytettävän yrityksen. Palvelusetelillä voi vaihtaa helpommin palveluntarjoajaa, jos asiat eivät toimi halutusti. Muuten nämä kaksi toteutustapaa ovat hyvin samanlaisia avun käyttäjän kannalta.
Hyvinvointialueen itse tuottama henkilökohtainen apu tarkoittaa, että hyvinvointialue tosiaan määrää kaikesta. He etsivät työntekijät, tekevät työvuorolistat ja saattavat puuttua työtehtäviin. Itselle mieluisa avustaja voi olla tässä mallissa vaikea löytää (Invalidiliitto 2022). Hyvinvointialue voi ostaa uuden vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun myös kolmannen sektorin järjestöltä.
Lopuksi
Hengityslaitteen varaiselle muiden tuottama henkilökohtainen apu, tarjoaa sen sitten yritys tai hyvinvointialue, saattaa olla luotettava vaihtoehto. Se sopii erityisesti silloin, jos itse haluaa päästä helpolla eikä ole tarvetta tai voimavaroja hallita henkilökohtaisen avun kaikkia puolia itse kaikkea.
Jokaisen pitää kuitenkin tehdä omat ratkaisunsa. Eri henkilökohtaisen avun tuottamistapoja voi ja kannattaakin kokeilla. Samoin palvelun tuottavia yrityksiä on erilaisia useimmilla alueilla, eli yritystä saattaa olla mahdollista vaihtaa.
Henkilökohtainen apu voidaan järjestää myös usealla tavalla yhtä aikaa. Työnantajamalli voi olla käytössä vain matkustaessa, tai palveluseteli sijaisuuksissa.
Uusi vammaispalvelulaki edellyttää sijaissuunnitelman tekemistä, riippumatta henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta. Se tuo turvaa hengityslaitteen varassa eläville henkilöille.
Henkilökohtaisen avun hyvä puoli on joustavuus. Sen alta löytynee jokaiselle sopiva ratkaisu.
