Puheenvuoron pitivät Varhan hyvinvointialueen osastonylilääkäri Waltteri Siirala TYKSistä sekä vammaispalvelujohtaja Sari Hietala.
He ovat yhteistyössä suunnitelleet tulevien uusien hengityslaitteen varassa elävien henkilöiden siirtymistä sairaalasta kotiin vammaispalveluihin uuden vammaispalvelulain tullessa voimaan 1.1.2025.
Esitykset kuvasivat hallinnollista siirtymisprosessia: Trakeostomian teon jälkeen potilasta valvotaan ensin sairaalassa ja jonkun ajan kuluttua hänet siirretään vuodeosastolle. Kun potilaan tila on stabiili eli rauhallinen, hän siirtyy Varhassa Kaskenlinnan sairaalan hengitysvajeyksikköön. Siellä tehdään pidempiaikaisen hoidon arviointi ja asiakkaan palvelutarpeen arviointi eli sekä sosiaalihuolto että terveydenhuolto tekevät – yhteistyössä hengityslaitteen varassa elävän henkilön kanssa – suunnitelman tarvittavista palveluista. Terveydenhuollolla suunnitelma koskee esimerkiksi hoidon ohjausta, lääkitystä, hengitystukihoitoa ja lääkinnällisiä apuvälineitä, sosiaalihuollolla vammaispalveluita kuten asunnon muutostöitä ja työntekijäringin järjestämistä ja toteuttamistapaa.
Kaskenlinnassa myös perehdytetään hengityslaitteen varassa elävän henkilön työntekijät. Tämän jälkeen asiakas pääsee kotiutumaan, mikäli terveydenhuolto on katsonut, ettei hänen tilansa edellytä sairaalahoitoa. Varhan esityksessä todettiin, että paikka asumispalveluyksikössä voi olla nopeammin satavissa kuin palvelut kotiin.
Varhan esitysten jälkeen tilaisuudessa pidettiin yhdistyksemme puheenvuoro henkilökohtaisesta avusta hengityslaitevaraisilla. Aiemmin Vammaispalvelujen neuvottelupäivillä helmikuussa esiin nousi huolta ja ennakkoluulojakin siitä, miten työntekijärinkejä voitaisiin toteuttaa myös henkilökohtaisella avulla eikä ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisten toimesta.
Yhdistyksen esityksessä kerrattiin, että osa hengityslaitteen varassa elävistä henkilöistä on jo nykyisin toteuttanut työntekijärinkinsä henkilökohtaisen avustajien tuella. Monella nykyisellä hengityshalvausstatuksen omaajalla on myös aiempaa kokemusta henkilökohtaisesta avusta. Osa hengityslaitteen varassa elävistä henkilöistä haluaa säilyttää nykyisen hoitajaringin. Kyse on jatkossakin yksilöllisten tarpeiden ja oman näkemyksen mukaisesta työntekijäringin toteuttamistavoista.
Mukana yhdistyksen esityksessä vilahti eräs henkilökohtainen avustaja, joka on myöhemmin kouluttautunut myös lähihoitajaksi. Hän kertoi, ettei lähihoitajan koulutuksesta ole juuri ollut hänelle apua hengityshalvausstatuksen omaajan kanssa työskentelyssä. Tärkeintä on perehdytys. Tästä yhdistys on samaa mieltä: hengityslaitteen käyttäjän oma asiantuntemus on laitteen ja perussairauden kanssa pidempään eläneiden kohdalla keskeinen perehdytyksen voimavara.
Yhdistyksen esityksessä tuotiin esiin myös kehittämisen mahdollisuuksia: työntekijärinkien tukena voisi toimia kiertävä sairaanhoitaja, ja tilaisuuden chatissä ehdotettiin, että tämä voisi tulla erikoissairaanhoidosta. Yhdistys myös suosittelee, että ”henkkariasiat” keskitettäisiin hyvinvointialueiden sosiaalihuollossa esimerkiksi asiaan perehtyvälle sosiaalityöntekijäparille, jotta osaaminen varmistettaisiin.
Tilaisuuden lopussa vastailtiin kuulijoiden kysymyksiin HYVILin ja THL:n asiantuntijoiden voimin. Todettiin esimerkiksi, että myös henkilökohtaiset avustajat voivat jatkossa tulla mukaan sairaalaan tai kuntoutusjaksolle.
Hengitystuki ry järjestää syksyn kaksi webinaaria uuden vammaispalvelulain tiimoilta: yhden hengityslaitteen varassa itse eläville ja läheisille, toisen sosiaalihuollolle ja vammaispalveluille. Webinaarien päivämäärät odottelet vammaispalvelulain soveltamisalaa koskevan muutosehdotuksen etenemistä eduskuntaan. Sitä odotellessa!