Yhdistyksen jäsenistön kehitys kuvaa hengitystuen käyttöä Suomessa. Alkuvuosina hengityslaitteen käyttö liittyi tiukasti polioon ja oli täysin invasiivista, trakeostomiaa vaativaa. Kun poliorokote auttoi hävittämään taudin Suomesta, ei uusia hengityslaitteen käyttäjiä enää tullut kovaa tahtia. Hengityslaitteen hyödyt kuitenkin tunnistettiin muissakin hengitystä uhkaavissa tilanteissa, kuten tapaturmien jälkeen. Lihastautia sairastaville annettiin hengityslaite, kun vaihtoehtoja ei ollut, mutta sen käyttöä ei suositeltu eikä normaalia koti- ja työelämää sen kanssa pidetty mahdollisena. Yhdistyksen jäsenmäärä alkoi pienetä.
Vähitellen hengityksen tukemisen hyödyt myös ennakoivasti alettiin tunnistaa, ja nenämaskit alkoivat yleistyä. Lihassairaiden ja muiden heikosti hengittävien ei tarvinnut odottaa enää katastrofia ennen kuin hengitystukihoito aloitettiin. Hengityslaitteen kanssa oli nyt mahdollista elää kotonakin helpommin yhteiskunnan tuen perusteella.
Yhdistyksen jäsenien joukossa on nykyään hengityshalvausstatuksen omaavien lisäksi muita elämää ylläpitävää hengitystukea tarvitsevia, joilla tuen tarve on vain pienen osaa vuorokautta. Polion jälkitilan omaavia on vain muutama.
