Käsiini sattui tuore tehohoitoa käsittelevän lääketieteellisen lehden numero, jossa singaporelainen hengitystukihoitoyksikön johtajalääkäri Chan Yeow pohdiskelee hengityskoneiden merkitystä tehohoidossa ja ehdottaa, että lääkäreiden tulisi nykyisin työskennellä aina välillä elämää ylläpitävän hengityslaitteen käyttäjien työntekijätiimissä.
Poliosta se lähti
Vuonna 1952 tanskalainen lääkäri Björn Ibsen mullisti polion hoidon kehittämällään trakeostomian kautta annettavalla hengitystuella, jossa lääketieteen opiskelijat vuorottelivat käsipalkeen varressa potilaan hengityksen ylläpitämiseksi. Pian saatiin iso kone opiskelijoiden tilalle. Myös ruotsalainen Carl-Gunnar Engström kehitti oman respiraattorinsa samaan aikaan.
Tieto levisi nopeasti ja polioon sairastuneet suomalaisetkin saivat menestyksekkäästi vastaavaa ”tekohengitystä” Auroran sairaalassa Helsingissä jo vuonna 1954.
Robert Cavendish -niminen liikemies sairastui polioon vuonna 1958. Kyseinen ”responautti” selviytyi lääkäreiden päinvastaisista odotuksista huolimatta hengissä. Hän oli ensimmäinen, joka uhmasi lääkäreitä eikä suostunut jäämään sairaalaan vaan lähti kotiin vuoden kuluttua. Hän kehitti yhdessä professori Teddy Hallin kanssa ensimmäisen pyörätuolin, jossa oli kiinteä hengityskone.
Muutkin hengityskoneesta polion takia riippuvaiset yksittäiset henkilöt alkoivat vaatia päästä pois sairaaloista elämään elämäänsä. Näin tapahtui myös Suomessa Hengityslaitepotilaat ry:n toimesta. Jo vuonna 1962 lainsäädäntökin vahvisti ”hengityshalvauksen” kotihoidon.
Nykyinen osaaminen ei riitä
Teho- ja osastohoidossa työskentelevillä lääkäreillä on edelleen 2020-luvulla suuri merkitys hengitysvajeasioissa. Trakeostomian ja hengityskoneen kanssa kotona elämisestä he eivät kuitenkaan ymmärrä tarpeeksi. Kuitenkin hengityskoneen kanssa kotona eläminen on teho- ja sairaalahoidon tavoite ja sen onnistumisen ilmaus. Hengityskoneen käyttäjän arjen ymmärtäminen onkin viisauden alku.
Kotona hengityskoneen kanssa asuminen mahdollistaa hengityskoneen käyttäjien itsenäisen, yhdenvertaisen ja oman näköisen elämän. Hengityskone tarjoaaa kotona asumiseen fysiologista tukea. Sen vuoksi lääkärien on syytä tuntea hengityslaitteen käyttäjien kotiarki. Vasta silloin ymmärretään hengitystuen täsmällinen tarve ja kaikki ne olosuhteet, jossa hengityskonetta käytetään. Samalla lääkärit ymmärtäisivät, millaista hengityskoneen kanssa eläminen on. Ennen kaikkea hengitystuen pitää mahdollistaa tavallinen elämä niin pitkälle kuin mahdollista, ei rajoittaa sitä.
Koti on paras paikka
Yeowin mielestä kokonaisvaltainen hengitystukea koskeva osaaminen ja ymmärrys kertyy lääkäreille parhaiten osaavan seniorin opastuksella ja osallistumalla hengityslaitteen käyttäjien kotona työntekijätiimin työskentelyyn, koska siellä ja vain siellä pääsee näkemään hengityskoneen käyttäjän arjen eri tilanteet ja perussairauden sekä koneen toiminnan. Lisäksi se usein paljastaa, mikä vastaanotolla on mennyt pieleen tai mitä siellä on unohdettu.
Sairaalatyö ei anna riittävää kuvaa hengityslaitteen tarvitsijan tilanteesta – puhumattakaan siitä ymmärryksestä, mitä tarvitaan eri perussairauksien tuomien erilaisten ja kehittyvien hengitystilainteiden huomioimisessa koneen säätöjä ja siihen liittyviä välineitä arjen toimivuuden kannalta mietittäessä.
Ainakin Kanadassa ja Britanniassa hengitystukihoidosta vastaavat lääkärit käyvät jo nykyisinkin hengityskoneen käyttäjien kotona. Kotitiimissä vieraileva lääkäri tarjoaa hengityskoneen käyttäjällekin huomattavasti enemmän kuin yksittäinen vastaanottokäynti. Lääkärille se tuo ymmärrystä siitä, miten itsenäinen elämä järjestetään.
Ilka Haarni
Kirjoittaja työskentelee hankekoordinaattorina Hengityslaitepotilaat ry:ssä
Kirjoituksen innoituksen lähteet:
Tapani Tammisto ja Christine Tammisto 2009: Polioepidemia ja ensimmäiset respiraattorit. Finnanest 42:1:26-30.
Chan Yeow 2020: Why Intensivists Should Participate in Home Ventilation Teams. ICU Management & Practice 20:4:268-270.
Yksi kommentti artikkeliin ”Lääkäri osaksi työntekijätiimiä?”
Tuohan on aivan loistava ajatus, että lääkäri kävisi kotona. Miehelläni on ALS ja hän on ollut hengityskoneessa 1,5 v. Kotona meillä on ollut hoitorinki ja niin uskomatonta, että osalla työntekijöistä ei ollut mitään käsitystä hengityskoneen ”sielunelämästä”. Toki, ei voi olettaa että olisi seppä syntyissään vaikkakin on lähihoitaja ,mutta mikä ihmetytti työnantaja ei nähnyt tarpeelliseksi koulutusta järjestää. Se jäi suunnittelu asteelle. OYS oli järjestämässä koulutusta kun hlöt olivat olleet töissä jo yli puolivuotta, liekkö joku herätys siihen jostain tullut. Joten ehdottomasti lääkäri mukaan rinkiin.
Kommentointi on suljettu.