Elämää ylläpitävä, invasiivinen hengitystukihoito tarkoittaa henkitorviavanteen kautta ja ympärivuorokautisesti toteutettavaa hengityksen avustamista hengityslaitteella. Hengityslaite ”tuulettaa” keuhkoja puhaltamalla ilmaa hengitysteihin (sisäänhengitys) ja antamalla sitten ilman poistua (uloshengitys). Hengitystukihoidossa käytetään yleensä huoneilmaa, sillä happilisän tarvetta ei ole hermo-lihastaudeissa.

Henkitorviavanne eli trakeostooma tehdään kirurgisesti ja kaulalle toimenpiteessä syntyvään ”reikään” asetetaan kanyyli, jonka kautta hengityslaitteen pumppaama ilma kulkee henkitorvea pitkin keuhkoihin ja sieltä ulos. Henkitorviavannetta kutsutaan joskus myös keinoilmatieksi.

Invasiiviseen hengitystukihoitoon päädytään, jos elimistö ei itse pysty ylläpitämään ja turvaamaan riittävää hengitystä. Mikäli omaa hengitystä ei ole, hengityskone saa aikaan hengityksen.