Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tehnyt ratkaisun kanteluun, jossa kysyttiin voiko hengityslaitepotilaan kotiin tulla työskentelemään Covid19-rokotuksesta kieltäytyvä työntekijä.

Tartuntatautilaissa ei vielä ole velvoitetta Covid19-rokotteen ottamatta jättäneiden työskentelystä

Työntekijän rokotussuojasta potilaiden suojaamiseksi säädetään tartuntatautilain (1227/2016)48 §:ssä, jonka mukaan työskentelyyn sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja. Laissa edellytetään rokotuksen antama suoja mm. influenssaa vastaan.

Lainsäädäntöön tarvitaan muutos

Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies toteaa, että lainsäädäntöä olisi syytä muuttaa siten, että myös Covid-rokotetta koskisi soveltuvin osin sama sääntely kuin influenssarokotetta. Kenenkään ei olisi pakko ottaa rokotetta, mutta tietyissä tehtävissä voitaisiin edellyttää laissa säänneltyä suojaa.

Korkeaan riskiryhmään kuuluvia pitää suojata

Lisäksi apulaisoikeusasiamies toteaa, että kenenkään korkeimpiin riskiryhmiin kuuluvan – kuten siis elämää ylläpitävää hengityslaitetta käyttävän – ei tulisi joutua tilanteeseen, jossa hän olisi pakotettu hyväksymään sen, että häntä avustavalla henkilöllä ei olisi parasta tarjolla olevaa suojaa hengenvaarallista tautia vastaan. Julkisen vallan velvollisuus suojella jokaisen henkeä ja terveyttä edellyttää siitä huolehtimista, että välttämättömät palvelut voidaan järjestää vaarantamatta niistä riippuvaisen henkilön terveyttä tai henkeä. Apulaisoikeusasiamies pitää välttämättömänä, että lainsäädäntöä täydennetään tältä osin.

Hän toteaa myös, että tilanteissa, joissa palvelunjärjestäjä taikka tuottaja on tietoinen työntekijän potilaalle mahdollisesti aiheuttamasta tartuntariskistä, voi eri tahojen vastuu tulla arvioitavaksi, jos henkilö sairastuu koronaan muista varotoimista huolimatta.

Tutustu koko ratkaisuun https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/1291/2021