Monia varmaan huolettaa koronaviruksen yhteydessä se, että voisi tarvita hengityskonetta. Minä olen elänyt hengityskoneen kanssa vuosikymmeniä. Sen tarve liittyy minulla olevaan harvinaiseen lihasheikkouteen, joka vaikuttaa myös hengityslihaksistooni. Kun hengitysongelmani alkoivat 37 vuotta sitten, sain kokemusta sairaalassa käytettävissä hengityskoneista, jotka eroavat jonkin verran nykyään käyttämistäni pitkäaikaishoidon laitteista.  

En siis ole lääketieteen tai hoitoalan ammattilainen. Ensimmäisen kerran olin hengityskoneessa intubaatioputken kautta yhden hoitojakson (n. 2 viikkoa). Kun seuraavan kerran tuli tarvetta hengityskoneen käyttöön, minulle tehtiin henkitorviavanne (trakeostomia). Aluksi käytin hengityskonetta vain öisin ja hetken päivisin, vähitellen enemmän tarpeen lisääntyessä. Viimeiset 18 vuotta olen käyttänyt koko ajan hengityskonetta. Vuosikymmenten aikana olen sairastanut useamman keuhkokuumeen. Sitä en tiedä, miten covid19 keuhkokuume eroaa sairastamistani bakteerin aiheuttamista taudeista.

Miltä hengityskone tuntuu?

Hengityskoneen käyttö tilanteen edellyttämillä ja erikoislääkärin tekemillä painesäädöillä tuntuu helpottavalta. Se johtuu siitä, että kone tekee sitä työtä mitä oma hengityslihaksisto ei enää jaksa.

Kone säädetään niin, että elimistö saa riittävästi happea ja ylimääräinen hiilidioksidi saadaan pois elimistöstä. Eli keuhkojen päätehtävä toimii. Akuutissa tilanteessa (esim. keuhkokuume) arvoja mitataan sairaalaolosuhteissa jatkuvasti. Pitkäaikaisessa hengityskonehoidossa arvoja mitataan säännöllisin väliajoin. Muistan, että jossain akuuttitilanteissa olisi tuntunut paremmalta säädettyjä kovemmatkin paineet, mutta oikean hapetuksen ja hiilidioksiditason säätöihin tottuu muutamassa päivässä. Liian tehokkaat säädöt ovat elimistölle epäterveelliset.

Kone voidaan säätää puhaltamaan oman sisäänhengityksen tahtiin. Se tuntuu hyvältä, ettei kone puske ilmaa eri tahtiin kuin oma rytmi. Säätöihin laitetaan minimikertojen määrä eli kuinka monta kertaa minuutissa kone puhaltaa vähintään.

Kun hengityskone täyttää keuhkot, niin se tuottaa keuhkokuumeisena usein kipua. Syynä on keuhkoissa olevat tulehdusmuutokset. Tätä kipua voidaan lievittää lääkityksellä. Vastaavaa kipua on tällaisessa tilanteessa, vaikka itse hengittäisi. Kun ei ole infektiota, koneen käyttö ei ainakaan minulla aiheuta mitään kiputuntemuksia. 

Miten hengityskone liitetään

Lyhyempiaikaisessa hengityskonehoidossa, kuten keuhkokuumeessa, koneen tuottama paineilma viedään keuhkoihin intubaatioputken kautta. Tämä putki laitetaan suun kautta kurkkuun ja sieltä äänihuulten ohi keuhkoputkeen. Jos on tarve pitkäaikaisemmalle hengityskoneen käytölle, tehdään henkitorviavanne kaulan alaosaan, johon laitetaan kanyyli. Tähän kanyyliin liitetään hengityskoneen letkusto.

Intubaatioputki ja siinä oleva ilmasinetti (nk. ”kuffi”) estää ilman menon äänihuuliin eli puhuminen tai äänen tuotto ei ole silloin mahdollista. Puhekyvyttömyys tuntuu vaikealta. Onneksi puhe ei ole ainoa kommunikoinnin keino. Erilaisilla reagoinneilla, kuten pään ja käden liikautuksella tai silmien räpäytyksillä, pystyy siinäkin tilanteessa jotakin viestittämään. Kun viestittely aloitetaan, pitää ensimmäisenä sopia, mitä mikäkin liike tarkoittaa. Pitkäaikaisessa hoidossa käytettävä trakeostomia mahdollistaa lähes aina järjestelyn, jolla pystyy puhetta tuottamaan.

Hengitystie-eritteiden hoito

Terveen ihmisen keuhkot tuottavat limaa noin desilitran päivässä. Lima nousee kurkkuun ja niellään. Hengitystieinfektion aikana liman määrä moninkertaistuu. Keuhkoputkessa oleva hengitysputki estää liman nousemisen kurkkuun, jonka takia lima pitää poistaa mekaanisesti imulaitteella. Tähän työhön tarvitaan osaavaa henkilökuntaa.

Tämä liman kerääntyminen keuhkoihin on keuhkokuumeessa yksi ahdistavalta tuntuva tekijä. Hengitysputken kautta pystytään onneksi limaa poistamaan ilman, että siihen menee omia huvenneita voimia. Itse imutapahtuma ei tunnu miellyttävältä, koska käytännössä hengitys tukkeutuu toimenpiteen ajaksi. Sen takia imu tehdään mahdollisimman lyhyesti. Tuntuu hyvältä, kun imu on onnistunut ja lima on saatu pois. Silloin ilma menee paremmin keuhkoihin.

Koneesta irrottautuminen   

Kun tauti alkaa helpottaa, koneessa oloaikaa aletaan vähentää asteittain. Käytännössä se tarkoittaa, että hengityskoneen letku irrotetaan hengitysputkesta ja henkilö alkaa hengittää omin voimin putken kautta. Samalla seurataan hengitysarvoja. Kun happiarvot pysyvät omalla hengityksellä tarpeeksi hyvällä tasolla, lääkäri poistaa intubaatioputken. Poiston jälkeen hengittäminen sujuu kevyemmin. Myös puheentuotto palautuu mutta siinä voi olla viivettä, jos hengitysputki on ärsyttänyt äänihuulia.

Kiitoksia lääketieteen kehittymiselle

Jos hengityskoneita ei olisi olemassa, elämäni olisi päättynyt 37 vuotta sitten. Se on kyllä harvinaista, että jokapäiväiseen elämään tarvitaan hengityskoneen tuki. Olen sen kanssa kuitenkin pystynyt elämään hyvin monipuolista ja rikasta elämää.

Tämän epidemian yhteydessä moni suomalainen saa lisää elinvuosia, kun meillä on tämä hieno tekniikka ja osaava henkilökunta käytössä. Hengityskonetta ei tarvitse pelätä. Se on hyvä apu, kun oma elimistö on kovilla.

Kiitos anestesian erikoislääkärille, joka on tarkastanut tämän tekstin, ettei tässä ole isoja lääketieteellisiä virheitä.