Vaikka hengityskoneen käyttötarve olisi kokoaikaista, niin lentäminen on kuitenkin mahdollista. Tietyt kriteerit pitää kuitenkin täyttyä.

Lennot pitää pystyä istua lentokoneen istuimella. Se on huomioitava, että pyörätuolimatkustaja siirretään ensimmäisenä koneeseen ja viimeisenä pois. Käytännössä tämä tarkoittaa yli tunnin pidempää istumista koneessa kuin ilmoitettu lentoaika on.

Ensimmäisenä pitää saada lääkäriltä arvio siitä, onko lentäminen hengityksen puolesta mahdollista. Lentokoneen sisällä on matalampi ilmanpaine, joka tuntuu erityisesti silloin kun hengitys on alentunut.

Silloin kun tarvitsee hengityskonetta lennolla, useimmat lentoyhtiöt vaativat lääkärintodistuksen. Finnair käyttää Medif lomaketta. Muutenkin lentoon liittyvistä seikoista löytyy tietoa Finnairin sivulta. Se, että oma lääkäri antaa luvan ei kuitenkaan riitä, vaan lentoyhtiöltä on saatava lupa oman lääkärin lausunnon perusteella. Kun lupa on saatu tulla lennolle, hoitotarvikkeet ja apuvälineet sallitaan ilman painorajaa.

Lentokoneen istuimelle siirtyminen tapahtuu lentokentän omalla siirtotuolilla, joka on kapea. Siihen siirtymisessä auttaa lentokenttähenkilökunta.

Jos käyttää sähköpyörätuolia, sen on mahduttava ruumaan. Lentokoneiden ruuman koot vaihtelevat. Suuntaa antavaa tietoa eri lentokonetyyppien ruumista löytyy tästä.

Lennolla pitää olla akkukapasiteettia n. 1,5 x (arvioitu lentoaika + ennen koneeseen siirtymistä + koneesta poistumiseen tarvittava aika). Esimerkiksi Kanarialle lentää 6,5 t. Siihen tunti molempiin päihin eli 8,5 t X 1,5 = 13 t. Kaikki hengityskoneen vara-akut pitää olla matkustamossa mukana. Lentoyhtiöt eivät salli vara-akkujen kuljettamista ruumassa.

Paljon tärkeää lisätietoa lentämisestä liikuntavammaisena löytyy täältä: https://www.palmuasema.fi/esteeton-lentomatka/#esteettomanlentomatkansuunnittelu