1957 annettiin laki ja asetus hengityshalvauspotilaiden hoitokustannuksista, jonka mukaan hengityshalvauspotilaille on annettava valtion ja kunnallisessa sairaalassa maksuton hoito ja ylläpito. Hengityshalvauspotilaalla tarkoitettiin potilasta, jota hengityshalvauksen vuoksi hoidettiin hengityslaitteessa. Hengityshalvausstatus oli syntynyt, mutta sen perusteita ei tarkemmin määritelty. Siitä ei tullut tässä vaiheessa eikä myöhemminkään kliininen diagnoosi, vaan vain tarve hengityslaitteen tarvitsemiselle riitti statuksen saamiseen.
