Kun sairastaa parantumatonta ja etenevää sairautta, joutuu vääjäämättä jossain vaiheessa miettimään myös sitä, mitä tapahtuu elämän loppuvaiheessa. Myös lääkäri saattaa ottaa asian esille. Puhutaan palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta, hoitosuunnitelmasta, hoidon rajauksista ja hoitolinjauksista.

Jotta voi miettiä ja tehdä oman elämänsä loppuvaiheita koskevia päätöksiä, on tärkeä tuntea sen hoitoon liittyvät vaihtoehdot ja käsitteet.

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan oireita lievittävää ja elämänlaatua tukevaa hoitoa. Palliatiivinen hoito ei poissulje muita hoitoja.

Palliatiivinen hoito on kokonaisvaltaista ja huomioi myös läheiset.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja sitä toteutetaan elämän viimeisinä päivinä tai viikkoina.

Palliatiivisen eli oireita lievittävään hoitoon siirrytään, kun sairauden etenemiseen ei enää voida sairauteen kohdistuvalla hoidolla merkittävästi vaikuttaa ja sairaus aiheuttaa häiritseviä oireita. Hoidon tavoite on oireiden lievittämisen rinnalla elämänlaadun vaaliminen ja sairaan toiveiden mukainen mahdollisimman hyvä loppuelämä.

Milloin tarvitaan palliatiivista hoitoa?

Oireita lievittävä ja elämänlaatua tukeva hoito on hyvä aloittaa jo perussairauden hoidon rinnalla eli siinä vaiheessa, kun siitä on apua. Ihminen voikin elää palliatiivisen hoidon vaiheessa useita kuukausia, toisinaan vuosia.

Palliatiivisen hoidon loppuvaiheessa alkaa saattohoito. Siihen siirrytään yleensä, kun elinaikaa on jäljellä muutamia viikkoja tai kuukausia. Saattohoidossa keskitytään jäljellä olevan elämänlaadun edistämiseen, vahvistetaan sairaan omia voimavaroja ja tuetaan läheisiä.

Saattohoidon päämääränä on turvata hyvä oireeton loppuelämä, turvallinen hoito ja rauhallinen kuolema, kun sen aika tulee.

Kannattaa tehdä elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma

Jokaisen on hyvä tehdä ennalta suunnitelma elämän loppuvaiheen hoitoa varten, jotta omat toiveet ja odotukset hoidosta voidaan ottaa mahdollisimman hyvin huomioon.

Omat toiveet voi kirjata hoitotahtoon tai lääkärin ja muiden olennaisten tahojen kanssa voidaan tehdä palliatiivinen hoitosuunnitelma. Suunnitelman teko auttaa yhdessä hahmottamaan, millaista hoitoa tarvitaan.

Hoitosuunnitelma luodaan hoitoneuvotteluissa ja hoitotahdossa

Kirjallinen elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma voidaan laatia hoitoneuvottelussa. Siihen voivat sairaan lisäksi osallistua hänen suostumuksellaan läheiset sekä hoitava lääkäri ja usein myös oma hoitaja tai muu hoitohenkilökunta.

Hoitoneuvottelussa keskustellaan sairauden kulusta, hoidosta ja hoidon järjestelyistä nyt ja tulevaisuudessa.

Neuvottelun tuloksena kirjataan potilasasiakirjoihin sovittu hoitosuunnitelma, keskustelun sisältö sekä osallistujien näkemykset ja toiveet.

Hoitoneuvottelun osana tai siitä erillisenä sairas voi myös tehdä kirjallisen hoitotahtonsa.

Keskusteluja käydään tarvittaessa toistuvasti sairauden edetessä ja hoitosuunnitelmaa tarkennetaan tilanteen mukaan. Myös sairas ja läheiset voivat ehdottaa hoitoneuvottelua hoitosuunnitelman laatimiseksi.

Hoitosuunnitelman sisältö on yksilöllinen riippuen henkilöstä, hänen vammaistaan ja sairaudestaan. Sen tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset tarpeet.

Hoitosuunnitelmassa huomioidaan

• hoidon tavoite eli hoitolinja (esim. kotona asuminen, kivuttomuus)
• sairauden nykytilanne ja sen todennäköinen eteneminen
• vaikeimmat oireet ja niiden hoidon tarve
• henkisen, hengellisen ja psyykkisen tuen tarve
• toiveet, huolenaiheet ja pelot
• hoitotahto, jos tällainen on tehtynä
• läheisten toiveet, huolenaiheet ja tuen tarve
• hoidot, joista päätetään pidättäytyä nyt tai tulevaisuudessa eli hoidon rajaukset
• suunniteltu saattohoitopaikka (esim. koti, sairaala, oma hoitokoti)
• varautuminen saattohoitovaiheeseen (esim. lääkitykset, hoidosta vastaavat ihmiset)
• suunnitelma kuolemaan johtavan pahenemisvaiheen varalle.

Kotisaattohoito vaihtoehtona

Suomessa moni viettää viimeiset päivänsä usein laitoksessa – sairaalassa, hoivakodissa tai asumisyksikössä. Joillakin paikkakunnilla on saattohoitokoteja.

Saattohoitoa on viime vuosina kehitetty siten, että sekä tavallisilla vuodeosastoilla, hoivakodeissa että asumisyksiköissä tulisi olla saattohoito-osaamista ja yhteys saattohoitoa ymmärtävään lääkäriin.

Saattohoitoa voi saada myös kotiin. Toive saattohoitopaikan suhteen kannattaa kertoa hyvissä ajoin ennalta ja kirjata myös hoitotahtoon.

Saattohoitoon siirtymisestä ja kotisaattohoidosta keskustellaan hoitavan lääkärin kanssa.

Kotisaattohoidon järjestämisen lähtökohtana on aina sairaan oma toive olla saattohoidossa kotona.

On tärkeä keskustella hyvinkin tarkkaan kaikkien saattohoitoon osallistuvien kesken, miten saattohoito järjestetään. Kenellekään ei kuulu jäädä epäselvyyttä siitä, miten missäkin tilanteessa toimitaan saattohoidon eri vaiheissa, kuka on hoitava lääkäri ja minne otetaan yhteyttä tarvittaessa. 

Hyvään kotisaattohoitoon kuuluu myös ns. lupapaikka eli tukiosasto omassa sairaalassa tai saattohoitokodissa/ saattohoidon tukiyksikössä. Lupapaikkaan tulee päästä suoraan ilman päivystystä, jos kotona oleminen ja kotona hoitaminen alkaa olla ylivoimaista.

Kotisaattohoidossa tarvitaan ympärivuorokautinen saattohoitoon perehtyneiden ammattilaisten tuki hyvän oirehoidon toteutumiseksi. Yleensä tämä tuki tulee kotisairaalasta tai kotisairaanhoidosta. Joskus tarvitaan oirehoidon kannalta myös erikoissairaanhoidon tukea esimerkiksi vaativaan kivunhoitoon.

Yhteistyö hoitavien tahojen ja kodin kesken on erityisen tärkeää kotisaattohoidossa ajantasaisen oirehoidon ja tiedonkulun sekä läheisten tuen kannalta.

***

Lähteinä käytetty Tuula Iivosen blogia Hyvä kuolema kotona, https://www.pohjois-savonsyopayhdistys.fi/ajankohtaista/blogit/hyva-kuolema-kotona/ sekä Terveyskylän palliatiivista hoitoa ja kotisaattohoitoa koskevia sivuja https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/palliatiivinen-hoito ja https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/palliatiivinen-hoito/saattohoidossa/kotisaattohoito ja Saattohoitopassi-koulutuksen materiaaleja.